Vaeltamassa Pyhä-Luoston kansallispuistossa

Categories Matkustus, Retkeily

Elokuun loppupuolella strattasi mun pitkään odottamani Lapin vaellusreissu, joka ei lopulta sisältänytkään kovin paljoa vaellusta, koska keväällä murtamani ja leikattu nilkka ei ollut ihan täydessä terässä ja alkoi oikeastaa vaivaamaan ensimmäisen oikean vaelluspäivän jälkeen. Lähdimme ajamaan kohti Lappia aika pian mun kesän viimeisen työpäivän jälkeen ja ajoimme läpi yön lukuun ottamatta parin tunnin nukkumisyritystä autossa. Olimme perillä Pyhä-Luoston kansallispuistossa aikaisin aamulla ja ensimmäisenä leiriytymispaikkanamme toimi Huttuloma. Perillä valmistimme trangialla aamupalan ja päätimme mennä hetkeksi nukkumaan telttoihin unettoman yön jälkeen.

Makoisten unien jälkeen seikkailimme ilman rinkkoja lähiympäristössä ja kävimme piipahtamassa pienen matkan päässä olevassa Huttujärvessä, jossa oli kaunista suomaisemaa. Hyvin levätyn yönjälkeen aloitimme vaelluksemme tarkoituksena tehdä rengasreitti takaisin Huttulomalle. Matkamme alkoi kauniissa tunturimaisemissa ja pidimme lounastauon Karhunjuomalammella, jonka jälkeen jatkoimme matkaamme uskomattoman Iso-Kurun halki. Päädyimme yöpymään Tiaislaavulla, joka sijaitsi keskellä suota. Maisemat olivat upeat. Sadetta uhmaten kävimme vielä ennen nukkumaan menoa kiertämässä ympäröivää suota pitkospuita pitkin. Maisema oli upea: karu suo, synkät sadepilvet ja taustalla jylhät tunturit. Sateen jälkeen sai vielä lämmitellä itseään nuotion äärellä ja jälkiruuaksi oli tarjolla sitruunakiisseliä ja marenkia. NAM!

Seuraavan päivän ohjelmassa oli Noitatunturin valloitus, joka ei sujunut ihan kivuttomasti. Reitin ensimmäisenä levähdyspaikkana toimi Oravalampi, jonne matka oli suurilta osin melko kivikkoista, eikä nilkkani oikein pitänyt siitä. Kivusta huolimatta pääsimme perille ja joimme herkkukaakaota vaahtokarkeilla, ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti Noitatunturia. Matka oli melko jyrkkää kiipeämistä, mutta se ei onneksi ollut haitaksi jalalle ja tämä olikin mulle reitin mieluisin kohta. Maisemat tunturin rinteeltä olivat upeat. Alaspäin tulo ei ollutkaan enää nilkalle niin kivutonta puuhaa ja senkin jälkeen Huttulomaan oli vielä useampi kilometri matkaa. Matkasta kuitenkin selvittiin, vaikka harmittikin, ettei jalka ollut niin hyvässä kunnossa kuin kuvittelin. Lapin maisemat olivat kuitenkin niin mahtavat, että vaeltaminen kivusta huolimatta oli todellakin sen arvoista, vaikkei ehkä kauhean järkevää.

Vietimme viimeisen yömme Lapissa Huttulomassa, josta jatkoimme matkaa kohti hieman tasaisempia retkeilymaastoja seuraavana aamuna. Siitä tulee myöhemmin ihan erillinen postaus. Pyhä-Luoston kansallispuisto oli upea paikka ja suosittelen kyllä ehdottomasti sinne lähtemistä. Siellä pystyy helposti tekemään lyhyempiä päiväretkiäkin. Maisema on ihanan monipuolista. Kansallispuistosta löytyy tuntureita, lampia/järviä, soita ja kuruja. Toivottavasti postaus innostaa muitakin lähtemään lomailemaan Suomen luontoon. Mulle ainakin luonto on paikka, jossa pystyy oikeasti rentoutumaan ja olemaan miettimättä arjen velvollisuuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *