Minä

Toipuminen nilkkamurtumasta

En ole kauheasti avannut täällä blogin puolella, mun viime kevään nilkkaleikkauksesta, josta on siis reilu vuosi aikaa. Haluaisin kuitenkin jakaa kokemukseni, koska silloin kun itellä oli toipuminen vielä pahasti kesken koitin etsiä vertaistukea netistä, mutta keskustelupalstojen hurjat kertomukset eivät kauheasti lohduttaneet. Tässä on siis mun kertomus nilkkaleikkauksesta/murtumasta toipumisesta.

Mulla on nilkka murtunut kahdesti aikaisemminkin, mutta silloin nilkkaa ei ole jouduttu leikkaamaan. Tällä kertaa olin varma, että jotain on pahasti pielessä, koska en pystynyt varaamaan jalalle yhtään. Pelkäsin vain sitä, että nilkka joudutaan leikkaamaan ja sinne laitetaan metallia. Tällä kertaa nilkka murtui kolmesta osasta ja siihen laitettiin nilkan molemmin puolin ruuveja ja toiselle puolelle metallilevy. Leikkaushaavat olivat kipeät ja niitä kirveli, mutta leikkauksen jälkeen olin saanut niin paljon kipulääkkeitä, että oksensin ennen kotiin lähtöä. Sen jälkeen ei kauheasti huvittanut ottaa edes buranaa.

Pahimpia asioita toipumisessa oli vatsaan laitettavat verenohennuspiikit, joita pistin päivittäin. Mun piti pitää kipsiä kuusiviikkoa ja muistaakseni puolessa välissä kipsi vaihdettiin vähän kevyempään malliin. Kaksi vikaa viikkoa sain laittaa nilkalle painoa asteittain. Kun paksumpi kipsi otettiin pois liikkuminen helpottui jo paljon.

Kipsin poiston jälkeen mulla meni noin kaksi viikkoa, että pystyin jättää kepit kokonaan pois, mutta kävely ei ollut siltikään kivutonta. Fysioterapeutti oli antanut ohjeita mm. nilkan pyöritykseen, mutta mun jalka ei pyörinyt aluksi yhtään mihinkään, pikku hiljaa enemmän, mutta pyörittäminen oli kivuliasta.

Nilkka kerkesi onneksi parantua ennen kesätyötä, joka alkoi alle kuukausi kipsin poiston jälkeen. Kävely oli edelleen kivuliasta ja jalka turposi helposti. Käytin kuitenkin tukisukkaa, joka esti pahimman turvottelun. Elokuun lopussa lähdettiin mun äidin ja poikaysttävän kanssa vaeltamaan Lappiin, mutta se oli jalalle siihen aikaan vielä turhan iso suoritus ja kengät hankasivat nilkkaan.

Joulunaikaan tajusin, että mun nilkan kipu kenkää vasten ei ollut ihan normaalia ja nyt keväällä nilkasta poistettiin levy, joka oli aiheuttanut kipua. Yksi ruuvi oli katkennut, joten sitä ei saatu pois leikkauksessa. Mulla on siis jalassa edelleen yksi katkennut ruuvi ja kaksi ruuvia toisella puolella nilkkaa. Levyn poistosta toipuminen on ollut nopeaa ja vaikka haava olikin kipeä niin jalalla pystyi kuitenkin kävelemään heti leikkauksen jälkeen. Ei ollut yhtään niin pahajuttu, kuin pelkäsin.

Mikä on jalan tämän hetkinen tilanne? Multa on mennyt vähän usko siihen, että jalka palaisi edes lähes normaaliksi. Lenkkarit jalassa kävely ei yleensä satu ilman kenkiä hieman useammin. Jalka on edelleen jäykkä ja huomattavasti paksumpi kuin toinen nilkka. Pystyn kuitenkin elämään normaalia elämää, eikä nilkka vaikuta kipuilua lukuun ottamatta arkeeni. Toivon, että toipuminen vielä jatkuu ja nillka tulisi paremmaksi, mutta en tiedä millä todennäköisyydellä.

Tänä vuonna uudelleen avattu puoli on parantunut hyvin, eikä se ole enää kosketuksesta kipeä, mutta toinen puoli pistelee edelleen kun siihen koskee, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Hermoilla kestää ilmeisesti parantua pitkään, jos ne on varioitunut leikkauksessa. En tiedä jos tää mun teksti lohdutti yhtään ketää, mutta toivottavasti antoi kuitenkin vertaistukea. Elämä voi jatkua normaalisti pahasta murtumasta huolimatta ja sen jälkeen kun jalka on ollut monta viikkoa kipsissä on onnellinen vain siitä, että voi kävellä, vaikka se välillä tekisikin kipeää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *