Retkeily

Vaeltamassa Salamajärven kansallispuistossa

Jos jotain hyvää tästä koronasta, niin sain etäkoulun myötä mahdollisuuden lähteä äitini ja pikkuveljeni kanssa vaeltamaan neljäksi päiväksi Salamajärven kansallispuistoon. Tarkoituksena oli nukkua vuokra-/autiotuvissa ja vaeltaa 58 km pitkä Hirvaan kierros. Säätiedotus lupasi kylmää ja lumista/sateista keliä, mutta paikan päällä ei pitäisi olla enää paljoa lunta. Näin ainakin siis luultiin…

Aloitimme reittimme Koirasalmelta, josta tarkoitus oli vaeltaa 10 km reitti kohti Sysilammen vuokratupaa. Kun saavuimme paikalle noin 4,5 h ajomatkan jälkeen, pääsimme heti ihastelemaan kauniita järvimaisemia ja matka sai alkaa. Reitti oli osittain kivinen, märkä ja paikoitellen hyvinkin luminen. Lumen määrä yllätti todellakin, mutta seuraavina päivinä meitä koeteltiin vieläkin pahemmin. Pitkän tauon jälkeen huomasi taas kuinka rankkaa liikuntaa vaeltaminen on. Koko reissun aikana mulla oli kipuja oikean jalan (jossa vanha murtuma) eri osissa, mutta onneksi särkylääkkeen voimalla selvisi.

Sysilammen vuokratupa oli ihana levähdyspaikka ja yllätyin, kuinka siistissä kunnossa se oli. Illalla pääsi saunaan ja seuraavana päivänä koitti koko reissun raskain osuus. Matkamme kohti Valvatin autiotupaa alkoi lähes toipunein jaloin, mutta vaelluskengät oltiin vaihdettu kumisaappaisiin, koska tiedossa olisi tulvivan ojan ylittäminen. Helpon alun jälkeen reitti olikin suurelta osin veteen/lumee uponneiden pitkospuiden puiden päällä kahlaamista, vedessä/lumessa kahlaamista ilman pitkospuita. Ajoittain lumeen upposi reittä myöten, eikä siitä rinkka selässä kauhean helposti päässyt pystyyn. Onneksi huumorilla selvisi kaikesta, vaikka välillä meinasikin mennä sormi suuhun.

Valvatin autiotupa oli edellisen yön vuokratupaan verrattuna hyvinkin kulahtanut paikka. Olin kuitenkin onnellinen, ettei tarvinnut nukkua teltassa ja homeiselta näyttävä patja kelpasi mulle oikein hyvin epämukavan ilmapatjan sijaan. Seuraavana päivänä kelpasi taas aloittaa matka kohti Pieni Sääksjärven vuokratupaa, joka on rakennettu vuoden 2020 keväällä. Matkalla tarvittiin taas saappaita, mutta koko reissun aikana maisemat on ollut niin upeita, että kahlailu ei haitannut mua ollenkaan (ainoastaan kipeä jalka XD).

Pieni Sääksjärven vuokratupa oli myös kaiken vaeltamisen arvoista ja saatiinkiin heti puu-uunin avulla tupa lämpimäksi. Myös saunassa sai niin tujakat löylyt, että uskalsin pienestä lumisateesta huolimatta mennä pulahtamaan Pieni Sääksjärveen. Illalla pääsin ihailemaan upeaa auringon laskua ja aamulla oli aika aloittaa vaelluksemme viimeinen osuus. Päätimme oikaista hieman helpommalla ja kävellä reitin ensimmäiset 5 km polun sijaan tiellä, mutta loppumatkakin sujui melko helposti, koska tuona päivänä hankikanto oli huomattavasti edellisiä parempi.

58 km vaeltamisen jälkeen olo oli helpottunut ja näin viikko vaeltamisen jälkeen on jo unohtanut vaelluksen raskauden. Sen sijaan hakailen taas takaisin luonnon rauhaan ja kauniisiin maisemiin. Suosittelen ehdottomasti kaikille käymään Salamajärven kansallispuistossa. Se ei ole ehkä parhaimmillaan vielä näin keväällä, mutta kesällä se on varmasti sitäkin mukavampi paikka vaeltaa. Polut ovat helppokulkuisia, jos niiden päällä ei vaan satu olemaan yli metrin lumikinosta.

Missä sä oot käynyt viimeksi vaeltamassa ja mitä paikkaa suosittelisit?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *